vohvelit_ja_herkut.jpg

Kesämuistoja 

Kiitos kesämuistojen muistelijoille - aivan upeita tarinoita! Tässä muutamia julkaisuluvan saaneita tarinoita sinullekin luettavaksi: muistoja omista lapsista, muistoja omasta lapsuudesta ja muistoja retkiltä ja reissuilta.

Hyvää kesää!

Muistoja omista lapsista

Kesäloma alkoi ja pääsimme lähtemään maailman toiselle puolelle katsomaan aviomieheni pientä poikaa. Tämä matka toi minulle elämäni ensimmäisen kerran muistoja kuinka vaikeaa on kun ei näe lasta joka päivä omassa elämässään. 

Minun ehdottomasti paras kesämuisto on juhannus 2013, kun esikoispoikani syntyi. Siinä tuli itkettyä aika monta onnenkyyneltä ja muistan kuinka en uskaltanut pitää poikaa, kun yhdessä asennossa sylissäni, kun pelkäsin rikkovani hänet :D Nyt hän on jo 4-vuotias vauhdikas ja iloinen poika. :)

Poikani Santeri oli 4-vuotiaana ensimmäistä kesää mummon kanssa uuden kodin pihalla tekemässä puutarhatöitä. Lapsi oli kovin ehtiväinen ja innostunut kaikista miehisistä vempeleistä. Mummo antoikin lapsen valvotusti leikata oksasaksilla kuivuneita oksia, mistä lapsi oli hyvin ilahtunut ja työ käytti joutuisasti. Lapsi paljasti vasta leikkuutöiden loppupuolella, että häntä oli kielletty koskemasta oksasaksiin. Mummo oletettavasti toivoi mielessään, että asia jäisi tulematta vanhempien tietoon. Salaisuudet jäävät harvoin pimentoon; iltapalapöydässä lapsi huokaisikin onnellisena: "Kyl mummo olit niin kiva, kun annoit minun käyttää oksasaksia! Seuraavan kerran kun tuut, voisitkin ostaa minulle moottorisahan!"

Muistoja omasta lapsuudesta

Mökillä meillä oli mökin alla dinomaja, jossa leikimme pienenä. Kokkasimme esimerkiksi isovanhemmillemme "ruokaa" joka kesä. Annoimme ruokalistan asiakkaille ja tarjoilimme ruoat pöytään. Ravintola oli tietysti auki iltaisin. Tämä oli aina kesän kohokohta.

Kun nuorena pyöräiltiin naapurin tyttöjen kanssa päivittäin iltapäiväksi uimaan läheiselle hiekkamontulle. Se on arkinen, mutta onnellinen muisto.

Paras kesämuisto on varmasti lapsuudesta, kun pääsimme ekaa kertaa polskimaan omaan rantaan kesämökillä, jota isämme ole juuri alkanut rakentaa ja rantaan piti juosta pitkän heinikon läpi ja hypätä äkkiä uimaan ettei punkit päässeet puremaan. Tottakai päivän pitkän uinnin jälkeen piti myös saada iso kasa muurinpohjapannu lettuja, joita äiti oli paistanut isän tiileistä kasaamalla puu grilillä keskellä korkeaa heinikkoa, puolikkaan pyöröhirsi tukin päällä.

Muistoja retkiltä ja reissuilta

Olimme 90-luvun alussa veneilemässä Helsingin edustalla Ruotsissa asuvien sukulaisten kanssa. Sukulaiset ihastelivat rannikkomaisemia ja ihania kesämaisemia. Mattolaiturilla oli mattoja pesemässä vanhoja mummoja, joita setäni valokuvasi (mitä hän ei kuvatessaan huomannut, oli se, että viereisellä laiturilla oli nuorempia naisia pesemässä myös mattoja yläosattomissa). Kuvia katsellessa meitä naurattaa aina ko. kesämuisto :) 

Ehdottomasti yksi koskettavimmista kesämuistosta kohdistuu tämän kesän koko perheen (2 aik + 3 lasta) yhteiseen lomamatkaan joka tehtiin aurinkoiseen Espanjan Benalmadenaan! Kulunut vuosi on ollut meille erityisen rankka perhettä loppukesästä 2016 kohdanneen sairastapauksen takia. Nyt näyttäisi olevan valoa tunnelin päässä silläkin saralla, ja olimme valmiit nauttimaan sekä vastaanottamaan auringon & lämmön! Vuokrasimme meille huoneiston ja lensimme Finnairin lennolla Malagaan. Uimme, uimme ja uimme sekä otimme rennosti täydelliset 11 päivää ilman minkäänlaista suorittamista (uskomatonta mutta Totta! Voimme lämpimästi suositella ihan jokaiselle, kokeilemaan täysin toimettomana olemista...). Edellisestä koko perheen yhteisestä ulkomaan lomamatkasta on jo kulunut 8 vuotta, joten osaamme todella arvostaa jokaista lomalla viettämäämme yhteistä hetkeä. Koko lomamme aikana päivälämpötila ei kertaakaan laskenut alle +29 asteen. Oli kerta kaikkisen huikeaa herätä aamu toisensa jälkeen ja todeta että aurinko paistaa! Meillä ei ollut yhtään pilvistä päivää koko Espanjassa oleskelumme aikana. Tämä oli meidän ensimmäinen vierailumme Espanjassa, mutta toivottavasti ei viimeinen :). Iso kiitos Finnairin lentävälle henkilöstölle molempien lentojen osalta, heidän ystävällisellä avustuksella matkamme oli entistäkin onnistuneempi! 
Levännein ja rentoutunein mielin toivotamme koko perheen voimin, Loistavaa kesää kaikille!

Kesällä 1990 hieman yli kaksikymppisenä opiskelijana asuin muutaman vuotta vanhemman serkkuni luona Helsingissä kesän. Menimme Linnanmäelle, missä laitteiden sijaan suurta iloamme oli ostaa arpoja, syödä vohvelit ja vain kierrellä ympäriinsä. Arpojen päävoittona oli silloin suuret pehmoeläimet ja yhtenä vaihtoehtona opi pinkki istuvassa asennossa oleva possu, jolla oli valkoinen muovilusikka "kädessään". Serkkuni oli aivan myyty sen nähdessään. Minulla on usein ollut onnea arpajaisissa, bingoissa yms., joten serkkuni antoi minulle rahan ja pyysi nostamaan arvan. Avasin valitsemani arpalipukkeen ja siinä olevan tekstin nähdessäni en voinut muuta kuin alkaa nauraa. En pystynyt puhumaan mitään, joten näytin arvan tekstin serkulleni ja siinä me kaksi nuorta aikuista sitten nauraa rätkätimme arpakojun edessä. Hetken päästä pystyin sanomaa serkulleni: "No siinä se sinun sika nyt sitten on!" Arvassa nimittäin oli teksti "päävoitto". Kun lähdimme jatkamaan matkaa, niin serkkuni kulki onnellisena ympäri Linnanmäkeä iso pinkki possu kainalossaan. Jossain vaiheessa meitä vastaan tuli nuoripari, jonka tyttö sanoi, että haluaa myös tuollaisen possun ja lähti vetämään poikaystäväänsä kohti arpakojua..

Kesäloma, ah tuo toiveita ja odotuksia täynnä oleva aika vuodesta... Näin Jukolan viestin aikoihin kerron oman suunnistus kesämuistoni. 
Jokunen vuosi sitten, olisiko ollut 4- 5 vuotta sitten suunnistimme muutaman kyläpaikan kautta Helsinkiin. Aika ennen navigaattoria puhelimessa. Viimeinen etappi ennen Isoa Kirkkoa oli Turun seudulla. Kartasta katsoen helppo nakki. Ajetaan ykköstietä ja tuosta liittymästä pois ja pari kertaa vasemmalle ja olemme perillä. Paikka oli Marian sairaalan lähellä, jonne piti auto jättää ja siirtyä Viking linen terminaaliin ja päivä Tukholmassa risteilylle. Minä, vaimoni ja 4 lasta ja jonkin asteinen käsikartta.
Kaikki meni hyvin kunnes piti kääntyä se pari kertaa vasemmalle. Ei löytynyt oikeaa osoitetta. Kun viidennen kerran ajoimme saman huoltoaseman ohi ihmettelin ääneen miten se voi olla mahdollista. Joka kerta olimme ottaneet eri reitin ja aina sama huoltoasema. Sanailu meni sille asteelle että vaimo otti jo laukkunsa auton perästä ja ilmoitti kävelevänsä. Sain eksyneen lampaan takaisin autoon ja taas yritimme. Sama huoltoasema, Nesteen asema muuten. Lopulta vanhin poikani pyysi että jos hän suunnistaisi ja osuimme ekalla kerralla haluttuun osoitteeseen. 
Tajusin kumminkin olla mainitsematta asiasta ja pääsimme risteilylle ja olemme edelleen naimisissa ja muistamme tämän reissun aina välillä. Onnistunutta reissua emme muistaisi varmastikaan enää.

Paras kesämuisto oli, kun olimme erään ystävän kesämökillä ja meillä oli koira mukana, koiran nimi on Roope ja hyvin pienikokoinen tuuheakarvainen. Naiset oli menneet saunaan ja miehet odotteli vuoroaan, mutta sitten tapahtui sellaista mitä emme odottaneet, Roope lähti yhtäkkiä juoksemaan laiturille, kun naiset meni rannasta uimaan, Roope hyppäsi naisia vastaan mutta samalla se upposi kuin kivi pohjaan. Se nostettiin ylös ja niin se pinkoi vauhdilla ja ravisteli, sen turkki oli täysin likomärkä, vietiin saunaan ja kuivattiin se kesti ainakin 4 - 5 tuntia. Eipä Roope sen jälkeen ole mennyt laiturille.

Äitini puolen sukulaisnaisilla on kaikilla nimipäivä naistenviikolla ja muutaman kerran olemme viettäneet tätä yhdessä, ilman lapsia ja miehiä. Yhdellä näistä kerroista jäimme jumiin Seilin saarelle kolmeksi tunniksi koska myöhästyimme lautasta. Saari oli tuolloin tyhjiä, ketään ei näkynyt mailla halmeilla. Onneksi laukusta löytyi pullo kuohuvaa (lämmintä tosin) joten odottelu sujui mukavasti. 

Olen näkövammainen ja matkustan mielelläni eripuolilla maailmaa. Tämä tapahtui Alanyassa, konaklin kylässä. Olin odottamassa Dolmus bussia. bussi tuli ja pysähtyi. Käveli etuovelle, mutta ovi ei auennut. Bussi kulki eteenpäin ja pysähtyi niin, että takaovi oli kohdallani. Kävelin taas etuovelle ja koputin. Bussi liikkui taas niin, että takaovi oli kohdallani. Mietin: "Mitä ihmettä kuski ajatteli?" ja kävelin taas etuovelle. No kolmannen kerran bussi lähti eteenpäin ja pysähtyi niin, että olin takaoven kohdalla. Manasin hiljaa mielessäni ja olin lähdössä taas eteen päin, mutta yhtäkkiä olinkin bussissa. Mitä tapahtui? Kaksi miestä oli tullut ulos ja toinen otti minua toiselta puolen ja toinen toiselta ja nostivat minut bussiin sisälle. Siinä bussissa oli rahastaja, joten sisäänkäynti oli takaovesta. :-) Kerroin ystävättärelleni niin hän sanoi, että jos joku näki niin varmasti soitti Santarmille, että joku kidnappasi turistin... Tälle nauran joka kerran itsekin, kun kerron muille.